Hylkää pahuus

    Usko tässä tarkoittaa uskoa siihen että Jeesus on vapahtajamme ja kuoli Jerusalemissa ihmisten syntien sovittamiseksi. Jo aikanaan kun tehtiin suunnitelmaa ihmisten koetusajaksi oli yhtenä suureena siellä usko. Koska saatuamme maallisen muodon olemme enimmäkseen ns verhon toisella puolen. Emme näe Jumalia. Profeetta Alma mainitsee uskon olevan kuin toivomus siitä mikä ei näy mutta on totta, tulimme siis elämään lihallisen elämän emmekä muista Kristusta ja siksi tarvitsemme uskoa. Uskoimmehan siihen jo lapsena. Miksi hylkäisimme sen nyt?

Uskoa ovat tarvinneet ihmiset jotka ennen muinoin uskoivat profeettoihin ja että tulevaisuudessa tulisi Jeesus joka olisi Messias ja odottivat näkevänsä hänet joskus. Aina on ihmisiä jotka eivät usko jumalaan tai kristukseen eivätkä luomistyöhön vaikka koko maailmankaikkeus todistaa älyistä.  Vapaa tahtohan täällä on. Kummallista on että on niin paljon todisteita luomistyöstä ja Jeesuksesta ja vielä väitetään vastaan. Jopa ajanlaskukin on sieltä.

   Jeesuksen eläessä ja tehdessä palvelutyötä jotkut uskoivat hänen olevan Messias ja monet taas eivät uskoneet, vaikka kirjoitukset todistivat hänestä. Juutalaiset odottavat Messiasta vieläkin. No. Hän on tulossa.

   Nyt kun ajanlaskummekin on hänestä lähtien ja on kirjoitettua sanaa kaksin kappalein on monia jotka kiistävät hänet ja toisaalta on paljon kirkkokuntia jotka tunnustavat Kristuksen. Mikä niistä on Kristuksen itsensä johtama ja oikea? Minkä uskomme oikeaksi? Uskommeko ennen kuin tiedämme varmasti?

   Emme näe häntä mutta kuulemme hänen äänensä. Kuulemme sen kutsuvan meitä.  Hän kutsuu meitä monin tavoin. Meillä on uskoa jos kuulemme hänen änensä. Vaikka hän ei nyt ole fyysisesti luonamme.

   Toisessa merkityksessä tätä uskoamme koetellaan kun saamme vaikeuksia tai kuritusta emmekä saa siunauksia varsinkaan juuri silloin kun luulemme tarvitsemamme. Kestääkö uskomme. Luotammeko yhä saavamme? Meille ohjeeksi on vain että mitä ikinä oikeaa te pyydätte uskonrukouksessa LUOTTAEN saavanne, sen saatte. Mutta merkitystä on miten hyvin olemme pitäneet käskyt. Laiska ei saa kovin paljon. Jos saamme jotain sitä sanotaan siunaukseksi. Nämä ovat todellisia asioita. 

   Parannushan on kaiken pahan ja vahingollisen, väärän ja negatiivisen maailmassa opitun hylkäämistä. 

Asiat joissa pitää parantaa tulevat eteen. Jotkut asiat on helppo tuntea osa vaatii tutkimista. Lopulta parannus on täydelliseksi pyrkimistä. Pelastus ei ole koskaan läpihuutojuttu. Tässä kai pitää sanoa: tehkää parannus, tehkää parannus! Muistattehan sen tärkeimmän käskyn: ...kaikesta mielestäsi! Siis koko mielesi puhdistaminen kaikesta pahasta. Ja sitä on monta lajia. Koko evankeliumin tarkoitus on tehdä puhdas kansa ja puhtaita ihmisiä. Ja puhtautta yrittävät vanhemmat yrittävät kasvattaa puhtaita lapsia. Kilttejä, moraalisia, ahkeria ja sovinnollisia. Elääkseen yhdessä tässä maailmassa ja ikuisuudessa. Onko se niin vaikeaa mieltää? Ettekö kaipaa sellaista itsekin? Eikö se ainakin joskus juolahda mieleen? Ehkä olette ajatelleet maailmamme raadollista puolia? Onko kenellä aikaa olla nuori..tai vanha kapinallinen? Se on ajanhukkaa.

   Parannuksentekijät ovat usein varsin yksin kääntymyksensä kanssa. Hyvin usein kääntyneen tai asiaa tutkivan suku ja ystävät antavat " vertaistukea" saadakseen vesitettyä hänen kääntymyksensä. Eihän heillä mitään tietoa ole. Kyllähän sä nyt kahvit kuitenkin..tai kyllähän nyt kaljat otetaan...tai  lähetääks sunnuntaina kirpparillle ym.

   Olisi hyvä että kirkosta löytyisi ystäviä jotka antaisivat omasta ajastaan ja paljon tukeakseen tulokasta. Onhan tulokkaalla monia haasteita edessä. Ent. uskonkäsitys ja kaverit ja suku, sosiaalisuus ei ole kunnossa, statusajattelu, terveys. kielitaito, jopa ymmärrys. Jäsenet ovat usein kiireisiä mutta lähetyssaarnaajat ovat kyllä mielellään tukena.

    Saatana koettaa vaikuttaa ajatusmaailmaan kaikenlaisella epäilyksellä. Se käy tosiaan päälle kuin yleinen syyttäjä tarkoituksenaan estää henkilön kirkossakäyntiä ja sitä mitä siihen liittyy. 

   Yleensä maailman liekanaru on pitkä. Entiseen on helppo palata. Huono seura pitää jättää. Hyvät ystävät jos niitä on kunnioittavat uusia tapoja. Mutta ongelma on että jos et saa uusiakaan ystäviä. Onhan kirkosta lähtenyt ihmisiä ujoutensakin vuoksi. Tässä tilanteessa on vanhojen jäsenten tuella valtava paino. Monesti sitä ei käsitetäkään miten paljon tukea joku jäsen tarvitsee. Lähetyssaarnaajat kyllä tukevat paljon tulokkaita ja ovat kun nyt tunnen heidät, suurenmoisia. Suomalaisten parhaita puolia ei välttämättä ole ns lähestyminen tai lähelläolo jos lähimmäinen  on ongelmainen jollain tapaa.

   Kääntyvän ja tutkijan olisi hyvä saada täysin täydellinen kuva viisauden sanasta, kymmenyksistä, kirkossakäynnistä, rukouksesta, pappeudesta, ja tietysti sovituksesta. Olisi hyvä saada se oma todistus ja halu ja motivaatio. Eihän kasteelle pitäisi mennä puolilla valoilla.

   Aina myöhemmin huomaan että olisi voinut sanoa enemmän ja paremmin. Ei ihminen pysty näköjään juoksemaan lujempaa kuin kykenee. Nyt on 5.11..taivas harmaa,  sataa, syksy on. Taidan olla yksi vanha varis.

   Kesä oli hieno ja sain jotain aikaankin. Koetan opiskella näitä asioita paremmin kuin ennen. Syksyn pimeys on muuttunut rasitteeksi vaikka nuorena viihdyin mielelläni suomen syksyn viileässä säässä. Rakastin syksyn raikkautta ja värejä. Nyt ei voi edes odottaa lumia ennen tammikuuta.

Kaikille lukijoilleni toivon Jumalan armoa ja rauhaa !