Vuonna 2023

   Tervehdys jälleen! Onkin mennyt aikaa viimeisestä! 

    Tuntuu että ei enää ole mitään kirjoitettavaa ja että olen käynyt koko uskonto-aiheen läpi. Näin varmaan onkin ja olenhan siinä pyytämällä pyytänyt ihmisiä tutustumaan tämän Kristuksen ja isän tahtoon ja järjestykseen.  

    Pian on taas joulu. Vietän sen tälläkin kertaa Mäntyharjun torpalla. Aikomuksena on tehdä savuhormiin reikä ja laittaa kamiina siihen. Alustan tein jo aiemmin valmiiksi. Käytin kevytsoraharkkoja ja kuivabetonia. Ja yksi kerros muurattuja tiiliä.  Vanhalta tutulta sain aluspellin. Nyt vaan kamiina paikalleen ja sitten testaan miten sillä pärjää. Mökin huoneet ovat korkeat ja tilaa on aika paljon. Mutta ei nyt voi muuta kuin laittaa se ja koettaa hankkia vielä paljon polttopuuta . Kamiina ei varaa lämpöä pitkäksi aikaa ja siksi talvella sitä täytyy lämmittää useita kertoja päivässä. En kuitenkaan paljon siellä ole näin talvella. Polttopuuta on mennyt ehkä kaksi kuutiometriä vuodessa. 

   Maailmanmeno kiihtyy. Sodat ovat tulleet lähemmäksi. Konflikteja ilmaantuu eripuolilla. Täytyy pysyä uskollisena ja luottaa että meidät pelastetaan joskus. En halua arvostella veljiämme jotka aiheuttavat kuolemaa. Koetan olla vihaamatta. Kun meidän on käsketty olemaan rauhanrakentajia. Tosin olen maanpuolustuksen kannalla vaikka en kovin paljon kykene. Historia toistaa itseään. En olisi uskonut että tulen maailmaan kokeakseni nämä ajat. Nyt on ne ajat kun viikunapuu tulee lehteen  Kristuksen vertauksessa.  Näin selvässä tilanteessa silti ihmisillä, jopa läheisillä, ei tunnu olevan hädän päivää. Olen murheissani siksi. Ihan oikeesti.

     Tässä tilanteessa ainoa oikea tapa on koettaa tehdä jumalanpalvelus koko mielestään.  Käydä kirkossa, tehdä tehtävät mitä pystyy tekemään. Maksaa kymmenykset ja vapaaehtoiset avustukset.tehdä sukututkimusta ja temppelityötä. Ja korostan nyt myös omavaraisuutta. Koettaa tehdä kaikki oikein niinkuin on kirjoitettu. Jeesuksen kirkko on levinnyt koko maailmaan. En tiedä onko enää yhtään maata missä ei olisi jollain lailla järjestetty evankeliumin julistamista.

    Joitakinhan on joissa olisi vaarallista yrittää sitä tehdä. Eikö olisi ollutkin ihanaa tehdä sitä työtä. Omatkin jalkani olisivat olleet suloiset vuorilla ilosanomaa viedessä. Minäkin vastustelin tätä koska koin sen itselleni vaikeaksi. Ja olihan se.      Kuitenkin sain uuden alun aikoinani ja olen onnellinen että olen niin varma kirkostamme. Jos avautuu mahdollisuus niin kerron siitä.      Aikoinaan aloin kirjoittaa tätä kaikille vanhoille tutuille ja koulukavereille, jopa kotikylän ihmisille.  Tulikin kerrottua aika paljon vaikka vain se parannus, se olisi ollut se tärkein.  Halusin sellaisille ihmisille tietoa jotka asuvat paikoissa joissa lähetyssaarnaajat eivät käy.  Monet heistä lukivatkin jonkin verran.  Toivon että he palaavat, ellei tämän blogin kautta niin sitten suoraan johonkin seurakuntaan. Mutta katsopas! Tätä jutustelua on seurattu maailmalla, useasti!

    Olen tehnyt sukututkimusta eräälle tutulle  mutta nyt keskityn omaan sukuuni enemmän. Ja löydän sieltä uusia ihmisiä temppelitoimituksiin. Ja se on pyhää ja siunattua työtä vaikka en sitä aina muista. Nämä asiat ovat pyhiä. Kaikki on Jumalalle pyhää, puhdasta, rikkomatonta, virheetöntä ja hyvää. Sellaiseksihan meidän piti tulla. Lapsen kaltaiseksi. " Kaunistakoon hyve lakkaamatta ajatuksiasi" jne. -  Olen yrittänyt kirjoittaa puhetta jossa tätä käsittelen. Haluan kertoa ehkä niistä alakoulun joulujuhlista jossa laulettiin jouluvirsiä. Ja muista asioista viattomuudessa. Kerron koulumatkoista metsien halki pimeinä talviaamuina 1960 luvulla. Kerron hyvästä paimenesta ja psalmi 23: sta. Kyllähän se iso ponnistus minulle on puheen kirjoittaminen. Enhän oikeastaan ole eläessäni kirjoittanut juuri muuta kuin nämä tekstit. Paljon ylinopeussakkoja kylläkin. Kirjoittamisessa joskus hiukan matkin Aleksis Kiven tyyliä. Usein luin nuorena Aleksis Kiven Seitsemän Veljestä ja muistan että luin sitä pala kurkussa. Itketti mutta oli pakko jatkaa. Minulle kävi niin sen runollisen, välillä melankolisen mutta myös  riemastuttavan ja koomisen tyylin takia. Voi olla että luen sen taas. Se on ilmeisesti ollut merkityksellisin lukukokemus minulle. Siellä kuudennessa luvussa on Kiven kuvaus jouluillasta Jukolan talossa. Osaan sen ulkoa..😄.

    Toivon teille koko sydämestäni Jumalan rauhaa ja rakkautta, kuin myös itselleni. Näin vuoden loppuessa ja uuden alkaessa. Voikaa hyvin. Tehdään oikein.....Ilkka.