Puhe anteeksiannosta ja pyytämisestä
Rakkaat sisaret ja veljet!
Monet varmaankin muistavat 1970 luvulla nähneensä uutisia Kambodzhan sisällissodasta jossa punakhmereiksi kutsuttu joukko pyrki väkivalloin muuttamaan yhteiskuntajärjestystä. Tuossa konfliktissa menehtyi yli miljoona ihmistä nälkään, tauteihin, sotaan ja teloituksiin.
Olen nähnyt myöhemmin ohjelman jossa muuan perhe antoi anteeksi miehelle joka oli ollut hyvinkin läheinen mutta oli sodassa tehnyt perhettä kohtaan tekoja jotka Jesajan sanoin olivat veriruskeat. Mutta nämä mainitut ihmiset palasivat sodan jälkeen normaalisuhteisiin samalle pellolle osoittaen suurenmoista anteeksiantoa.
Toinen samanlainen muistiini jäänyt tapaus on Ruandan konflikti 1994 jolloin hutujen ja tutsien välisessä riidassa kuoli noin 800 000 ihmistä. Täältä oli myöhemmin tehty tv ohjelma jossa eräs mies pyysi naiselta anteeksi koskien veritekoja jotka oli tehnyt sodan aikana tämän perheelle. Nainen sanoi haluavansa antaa anteeksi vaikka se oli kovin vaikeaa.
Näissä on tapahtunut anteeksianto lähes äärimmäistä pahuutta tehneille. Sielunvihollinen näyttää voimaansa ja käyttää tunteitamme. Tällaista on ollut läpi maailmanhistorian, myös täällä Pohjolassa.
Muistamme Raamatun alkupuolelta Joosefin tapauksen. Hän oli isänsä suosikki ja veljet olivat kateellisia hänelle. He julmasti jättivät Joosefin erämaahan heitteille josta tämä kuitenki pelastui Egyptiin. Itseasiassa veljensä myivät hänet. Siellä eri vaiheiden jälkeen hänestä tuli käskynhaltija koko maahan. Myöhemmin hänen veljensä tulivat hakeman viljaa Egyptistä. Ja kun he lopulta tunsivat mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen toisensa Joosef antoi anteeksi veljilleen kaiken.
Entä Nefimme joka lähti isänsä perheessä merten yli lupauksen maahan ja joutui kokemaan veljiltään pahoinpitelyä. Kerran toisensa jälkeen hän antoi veljilleen anteeksi.
Elämämme nykyaikana on ollut varsin turvallista ja mukavaa. Elämme vielä hyvinvointivaltiossa. Tänä aikana meidän monenkin elämässä tapahtuu pieniä asioita jotka ovat.. Ei niin kovin mukavia.
Joudumme kenties kohtaamaan asioita jotka jäävät kaivelemaan mieltä. Asioita jotka herättävät katkeruutta, kaunaa ja vihaa. Tällaisia ovat suoranaiset rikokset, epäoikeudenmukaisuus, pilkka, pahantahtoisuus, halveksunta ja vähättely.
Tällaista tapahtuu työyhteisöissä, kouluissa, armeijassa, harrastuksissa ja perheissä. Ja medioissa.
Miten se osaakin kaivella! , mutta onko hyvä asia antaa katkeruuden hallita mieltä kauankin, ehkä vuosia tai eliniän, odottaen saavamme hyvitystä, voidaksemme käydä taisteluun jota ei kannattaisi aloittaakaan, tai saadaksemme kostaa. Se ei ole viisasta eikä evankeliumin mukaistakaan. Koetetaanpa ajatella selestisesti.
Anteeksianto on irti päästämistä. Voit elää helpommin kun jätät vihan. Se antaa sydämeesi tilaa hyvyydelle. Olet puhtaampi. Päätä opetella anteeksiantoa ja uusi näkökulma avautuu. Voitko asialle mitään. ? Tutki asiaa kun rauhoitu jos menet tolaltasi ja päätä siirtyä eteenpäin.
Anteeksianto on yksi evankeliumin ikuisista periaatteista. Jumalan armonsuunnitelmassa Jeesus sovitti ihmisten synnit kärsimyksellään. Se oli Jumalan anteeksianto meille ihmisille parannuksen ehdolla. Paran nus käy katumuksen ja tunnustamisen kanssa anteeksipyynnöstämme ja sovinnon hakemisesta. Että yritämme kaikesta sydämestämme, mielestämme ja voimastamme, vaikka välillä kaatuisimmekin. Ja koetamme säilyttää syntien anteeksiannon etteivät entiset synnit palautuisi. Ja parannukseen kuuluu myös ehto anteeksiannosta. Evankeliumin anteeksianto on kahdenlainen: ensiksi Jumalan anteeksianto meille syntiemme tähden ja toiseksi meidän velvollisuutemme antaa anteeksi toisillemme. Myös maailmassa oleville. Siksi velvollisuutemme on ymmärtää miten kohtaamme yhteisömme jäsenten tekemät virheet ja heidän heikkoutensa. Olivatpa ne uuden tai vanhemman jäsenen. Yleensä tässä onnistutaan hyvin. Tässä on ymmärrettävä ihmisten herkät tunteet heidän toivoessaan anteeksiantoa Jumalaltaan ja meiltä. Ei ole hyvä antaa aihetta pettymykseen ja katkeruuteen vaan parempi olla vain tukena. Kaikki jotka etsivät tosissaan pelastustaan ovat tervetulleita. Harvalla ihmisellä on paksu nahka kestää nolostumista ja häpeää.
Synti on Jumalan käskyjen tahallista rikkomista. Niistä täällä on kyse ja niiden poispyyhkimisestä. Olemme tulleet maailmaan ja saaneet jokainen oman lähtökohdan ja eväät. Pääsimme Kristuksen Kirkkoon ja olemme tekemässä parannusta synneistämme. On suuri mahdollisuus joskus palata entisiin maailmallisiin tapoinhin. Se voi tuottaa tuskaa joka raatelee sisintä mutta parannuksenteko on prosessi jossa tekijöinä on myös armo ja uudelleenyrittäminen. Kun kanavoimme murheen parannukseen se on Jumalalle mieleen ja tuottaa pelastuksen ja anteeksiannon Taivaan isältä jonka haluat joskus tavata. Ja opit pyhistä kirjoistasi kohdat jotka sinua kohottavat ja lohduttavat.
Anna siis anteeksi itsellesi vaikka sekin on vaikeaa. Todistan että Jumalamme on armon Jumala ja valmis unohtamaan syntimme. Voimme saada kaiken muun anteeksi paitsi kuolemaksi tehdyt synnit uuden liiton solmimisen jälkeen. Ja mainittu on anteeksiantamaton pilkka pyhää Henkeä vastaan. En tiedä mitä se tarkoittaa. Uskon että se nimenomaan koskee kuolemaksi tehtyä syntiä. Eli henkirikosta.
Vanhin Gerrit Kong sanoi että anteeksianto katsoo tulevaisuuteen ja tuomitseminen menneisyyteen. Anteeksianto voi olla parhaimmillaan suloinen tapahtuma jos sydänten tila on kohdallaan ja se voi parantaa ihmisen. Se auttaa heitä kasvamaan hengellisesti, siis molempia osapuolia. Sisar Kristina M Yee on sanonut että anteeksianto voi olla vaikeimpia asioita mitä ikinä teemme mutta jumalallisimpia asioita mitä ikinä koemme. Se voi parantaa särkyneen sydämen. On helppoa antaa anteeksi sellaiselle joka vilpittömästi pyytää, mutta Kristus suo meille mahdollisuuden antaa anteeksi kaikille jotka ovat kohdelleet meitä väärin. Kristuksen avulla pääsemme vapaaksi tästäkin.
Voimme myös tuntea empatiaa rikkoneita kohtaan. Emme tiedä ehkä kaikkea mitä asiaan liittyy. Joskus he eivät tiedä itsekään. Sääli on keksitty ja se on rakkautta.
Millä tavoin meitä on ohjeistettu:
Luukkaan evankeliumin 17 luvun jakeet 3 ja 4. Pitäkää varanne! Jos veljesi rikkoo, nuhtele häntä. Jos hän katuu, anna anteeksi. Vaikka hän seitsemästi päivässä rikkoisi sinua vastaan, ja seitsemästi tulisi sanomaan: minä kadun, anna hänelle anteeksi.
Opin ja liiton kirjan luku 98 ja jakeet 39 ja 40. Ja vielä, totisesti minä sanon teille! Jos vihollisesi, sen jälkeen kun on rikkonut sinua vastaan ensimmäisen kerran, tekee parannuksen, ja tulee vilpittömin sydämin luoksesi rukoillen anteeksiantoa, anna hänelle anteeksi etkä saa pitää sitä todistuksena häntä vastaan. Ja niin edelleen, aina toiseen, kolmanteen ja neljänteen kertaan asti, niin usein kuin vihollisesi tekee parannukseen teoistaan, sinun tulee antaa hänelle anteeksi seitsemänkymmentä kertaa seitsemän kertaa.
Anteeksianto ei tarkoita vääryyden hyväksymistä vaan ihmisen vajavuuden tunnustamista. Se halu anteeksiantamisen yleensä kasvaa iän myötä. Se ei ole sormien läpi katsomista ja se on hyvä tehdä joskus kun on keskustellut sopivan henkilön kanssa. Enimmäkseen teemme sen itsemme takia. Voimme antaa anteeksi mutta suhde tuohon henkilöön ei välttämättä tule läheiseksi.
Keskity elämään, toivo hyvää, etsi kauneutta ja ystävällisyyttä. Voit muistaa tämän kokemuksen ja miltä se tuntui. Muista empatia sillä kukaan ei ole seppä syntyissään, ei siis vastapuolesikaan.
Jos emme anna anteeksi toisillemme jää päällemme suurempi synti. Kristus odottaa meidän olevan armeliaita toisillemme, myös maailmassa. Hänen uhrinsa syntiemme vuoksi peittää kaiken, myös tavattomasti sitä tehneiden. Paitsi niiden jotka tekivät sitä kuolemaksi. Mutta anteeksianto edellyttää että olemme kunnolla. Jos Kristus pystyy antamaan veriruskeat synnit anteeksi miksi emme pystyisi antamaan anteeksi paljon pienempiä juttuja.
Muistetaan että kiistelyn henki ei ole Jumalasta.
Entä anteeksianto itselle?
Liiallisesta syyllisyydestä irti pääsy vaatii itseensä tutustumista. Se vaatii oman arvottomuuden, huonouden, ja häpeän työstämistä. Siinä auttaa kun tunnistaa omat tunteet ja on lempeä itselleen. Emme voi olla ylivastuullisia emmekä ole missään nimessä täydellisiäkään. Jossain on raja. Toki meidän odotetaan kehittyvän. Kaikkea emme osaa. Kaikkea emme tiedä. Vaikeaa on antaa itselleen anteeksi vaikka sekin energia tarvittaisiin muualle. Siis myös syntien lisäksi heikkouksien anteeksiantaminen itselle on vaikeaa. Se voi olla mielettömän vaikeaa. Päivästä päivään heikkouksien kitkerän appeen märehtimistä. Ja.. Tunnustan.. Ne heikkoudet toivat minutkin tähän Kirkkoon. Tarkoitukseni olikin opiskella Kristuksen oppia. Märehtiminen pilaa hyvän parannuksen teon ja elinpäivät pitkäksi aikaa turhaan. Olemme erilaisia ja se on pakko hyväksyä. Toivomme kaikki rakkautta ja hyväksyntä on sitä. Ja tämä on rakkauden seurakunta.
Anteeksipyyntö
Se on tapa katumuksen esittämistä normin rikkomisesta tai sosiaalisesta virheestä. Tavoite on saada anteeksi. Pyyhkiä virhe pois. Anteeksipyyntö helpottaa syyllisyydentuntoa. Teon hyvittäminen auttaa myös. Mutta joskus se on vaikeaa jos emme koe loukanneemme toista. Mutta häpeä, pelko ja syyllisyys silloin kun ymmärrämme sen estävät meitä. Ja virheen myöntäminen ei ole helppoa.
Ehkä se on helpompaa kun ensin antaa itselleen anteeksi. Vilpitön pyyntö selvittää ajatuksia ja tilannetta. Myös omia arvoja koska siihen liittyy tunteiden tunnistamista ja hyväksymistä. Se on vastuunottoa tekemisistään. Aina ei ole mahdollisuutta mutta ne voi tehdä myös sisäisesti omassa mielessään. Tiedämme että se huomataan sillä ajatuksemmekin ovat luetut. Vilpitön anteeksipyyntö vaatii empatiakykyä ja itsetuntoa.
Opetamme lapsiamme pyytämään anteeksi. Osaammeko se itse? Oikea anteeksipyyntö esitetään mieluusti sanoilla : anna anteeksi. Ei vähätellen. Ei välinpitämättömästi tai tiuskien. Se olisi lähinnä poispääsy vaikeasta tilanteesta. Mutta sana ei sovi. Et voi syyllistää uhriasi. Jos sana ei käy. Se voi vaikuttaa puolustelulta tai vähättelyltä.
Anteeksianto on nöyryyttä. Se vaatii rohkeuttakin. Maailmassa ei liikaa opeteta tunnetaitoja. Yleensä se koetaan häpeällisenä. Suomenkielen sana rehtiys käy vilpittömään anteeksi pyytäjään. Huomataan että anteeksipyyntö ei tee väärää tekoa hyväksyttäväksi eikä anteeksianto ole väärän teon hyväksymistä.
Minun oli vaikea antaa anteeksi nuorena koettuja pahoinpitelyjä. En käsittänyt kouluiässä että niin saatettiin tehdä. Olin todella järkyttynyt. Ne vaivasivat vielä aikuisena mutta ei enää. Itse tietysti olen joutunut pyytämään anteeksi usein ja varmaan edelleenkin. Ja olen yrittänyt antaa anteeksi itselleni syntejäni ja heikkouksiani. Tuntien vastuuni myös taivaalliselle isälle. Nämä asiat ovat oikein käytettynä hyveitä jotka meidän on opittava ja ne kyllä tulevat tutuiksi jokaiselle elämänkaaressa.
Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
9
Kommentit