Säästä

•    Omalla tavallaan tämä omavaraisuus on ollut minulle jonkunlainen mieliaihe ja olen käyttänyt paljon aikaa sen pureskeluun. Onko tullut tuloksia on sitten eri juttu. Nyt viittaan tässä nähtävissä oleviin haasteisiin jotka ovat tulleet luoksemme. Tämä virustauti on saanut valtiot vaikeuksiin. On ilmastonmuutos ja sekavat säät. Talouskriisejä. Valtiojohtajia jotka välittävät lähinnä vallasta. Sodat ja selkkaukset ovat arkipäivää. Maahanmuuttajia. Terrorismia. Saatana tekee ahkerasti työtään. Ei lepää, ja haluaa tuhota minut, ja sinut. Ja sitä ei edes huomaa.

   Odotettavissa on hyvinvoinnin katoaminen, nopeasti vai hitaasti? Tiedätte miten markkinatalous toimii. Tarvitaan työtä ja palkkaa ja veroja joilla saadaan palveluja. Tämäkin systeemi on näköjään utopia. Mitä tehdä?
 
   Velkaa ei kannata tehdä. Asunnot ei saisi olla enää pitkään panttina. Tosin alkaa myös olla niin että ei enää mene mikään kaupaksi kasvukeskusten ulkopuolella. No siis hinnat ovat mitä ovat. Omaisuuden arvo häviää. Jonkunverran olisi hyvä varastoida. Vaatetta, ruokaa mikä säilyy, polttoaineita, tulitikkuja, pesuaineita jne. Vähän kaikkea muutaman vuoden tarpeiksi. Tämä aika on ilmestyskirjan mukaan uskoakseni 3,5 vuotta. Se on suuren ahdingon aika jolloin varmaan on mustaa pörssiä ja kansanhuoltoa. Mummoni puhui joskus lapsuuskodin saunan ylisillä olleen säkeissä viljaa piilossa ettei kansanhuolto vie kaikkea. Hän puhui sen  olleen kansalaissodan aikaan.  Tämä on todennäköisesti edessä taas. Ongelma on että ihmiset ovat kaupungeissa, rivareissa ja osakkeissa, ja täysin toimivan  yhteiskunnan varassa. Maatalous on siirtynyt harvojen haltuun, tilat ovat isoja, ja riski suureen epäonnistumiseen on merkittävä jo nyt. Entäs jos unioni ei anna tukia? Ja katovuosi vie esimerkiksi yli 50 % viljasta. Ja hvk varastoilla ei pitkään potkita. Ja kuka sanoo ettei täällä olisi vihollisia ja pakolaisia jotka takuulla ottaa mikä on löyhästi kiinni. Ja maahanmuuttajia voi tulla lisää todella paljon. Siksi kaikenlaista materiaalista omavaraisuutta tarvitaan.

 
   On olemassa käsite Hengellinen omavaraisuus, joka on tärkeämpi lopun tullessa kuin ajallinen. Käsittää Jumalan palvelemisen, liittojen pitämisen, kuuliaisuuden, oman kehittymisen ja pyhittymisen tavoitteen.(pyhittyminen - puhdistuminen) . Jos tämä puoli on kunnossa niin ei ole hätää pelastuksesta ja voimme käydä joskus Jumalan eteen puhdassydämisenä ja kirkasotsaisena. Mutta onhan meidän siis ajateltava selviämistäkin viimeisistä ajoista. Ja lapsiamme ja sukulaisiamme. 
    Lopuksi kerron "henkilökohtaisesta ilmoituksesta". Emme ole pimeydessä hötkyilemässä sinne tänne. Jumala on antanut meille mahdollisuuden ilmoituksen saantiin. Ilmoituksia meidän omaa elämäämme varten. Ne eivät ole profetioita.  Ne voivat tulla unena tai näkynä.  Joskus puhutaan vain hengen kuiskauksesta jonka olen ajatellut itse että ongelman lähestyessä tulee ajatus joka ohjaa oikeaan ratkaisuun. Sen oppiminen on minulle ollut hankalampaa. 

Unet on

usein verhottu arvoituksiksi. Tulee mieleen Faaraon unet jotka Joosef selitti ja Nebukadnessarin unet jotka Daniel selitti. Kuka vain teistä voi saada näitä ilmoituksia enkä pitäisi ihmeenä vaikka niitä olisi ollut myös ihmisillä jotka eivät kuulu map-kirkkoon. Ja Jobin kirjassa mainitaan että Jumala öisessä näyssä varoittaa ja uhkaa ohjaten oikealle tielle.

   Tässä yhteydessä vielä muistutan ev 4 mainituista periaatteista. Jumala ei olisi oikeudenmukainen jos hän kohtelisi samoista rikoksista erilailla nykyisin kuin menneinä aikoina. Jos olisitte jumalia niin toimisitteko niin? Onko hyvä sallia kahdelle lapselle eri asioita vai pitää linja? 

   Tässähän tätä tuli. Nyt alan olla kyllästynyt helteeseen varsinkin kun oon tehnyt polttopuita vähän enemmän tuosta läheltä. Raahasin kolmemetrisiä pölkkyjä ja rankaa risujen seassa jopa 50 m kasalle tien varteen. Syyläri oli kovilla. Nyt sain ne pihaan ja voi olla ettei ne ole edes syksyllä pilkottuna.,45 pinomottia siinä on.

Olis pitänyt kysellä jo kevväämmällä. Selkää pakottaa mutta ompa hauskaa kuitenkin. Ei ole hinku etelän ruuhkiin vaan olen nauttinut maalaiselämästä. Moro: