Uhri karitsan syntymä

    Olen tullut mökille. Päivät ovat lyhyet ja pimeät. Pinoan vieläkin  puita. Ja pientä puuhaa on muutenkin. Tein sukututkimusta  ja sain bingon, rapakon takaa. Kotikyliltä on muuttanut sinne sukulaisia, isoisän aikalaisia, 1900 luvun vaihteessa ja nyt löysin ne ihmiset. Olin onnessani! Tunnen itseni siunatuksi kun saan kuulla heistä. Että voin olla osa tätä tapahtumaa:, tätä suurta Jumalan suunnittelemaa , miksi sitä nyt sanoisin, ehkä työtä. Suurta työtä.

   Katsotaan tässä vielä Malakian kirjan loppu Pipliasta. Ennen kuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä minä lähetän teille Elian. Hän on kääntävä lasten sydämet isien puoleen ..etten vihkisi koko maata tuhon omaksi. Tästä on hiukan erilaista tietoa. Jeesus sanoi että Elia tulee laittamaan kaiken KOHDALLEEN.  Ja se oli siis keväällä 1829 kun Johannes Kastaja toi Aaronin pappeuden ja keväällä 1836 Elia ilmestyi ja antoi avaimet ihmisten ja perheiden sinetöintiin temppeleissä. Siis Elia ja Johannes olivat eri henkilöitä. ..nyt myöhemmin tutkin asiaa ja olen sekoittanut kuin monet muutkin Elian ja Eliaksen. Elia tosin kävi tuomassa avaimet perheiden yhdistämiseksi 1836 mutta Elias on eri henkilö jolla on ollut evankeliumin palauttamisen avaimet. Ja Johannes Kastaja oli eri henkilö. Hän antoi kasteen avaimet. Opin ja liiton kirjan luku 110 kertoo Mooseksen, Eliaksen ja Elian ilmestymisestä Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle uudessa Kirtlandin temppelissä huhtikuussa 1836. Mooses antoi Israelin kokoamisen avaimet, Elias Abrahamin evankeliumin taloudenhoitokauden avaimet ja Elia toi avaimet temppelityötä varten, Malakian profetian mukaan. Luepa kyseisen kirjan loppu.

   ELIA KÄVI TÄÄLLÄ JO. Ei kannata enää odotella. Antoi valtuuden työn tekemiseksi sukujen kokoamista varten. Siksi teemme tutkimusta ja temppelityötä. Meidän sydämet ovat kääntyneet isien puoleen.

   Haluatteko liittyä joukkoon. Miljardit poisnukkuneet ihmiset tarvitsevat samat toimitukset kuin elävät. Uskotteko että nämä työt ovat meidänkin pelastukselle tärkeintä. Jos Jumala tahtoo meidän tekevän näitä niin mitä arvelette jos emme tee? Sukulunastajia tarvitaan. Sellainenkin termi ja virka on.

   Tämä on erikoista aikaa. Jopa sunnuntaikokoukset ovat netissä ja myös pyhäkoulut. Jopa joulujuhla pidetään netissä. Nyt epidemia on levinnyt nopeasti ja saamme olla tosi varovaisia. Selviäisinkö? 

   Rakastan viettää joulua maalla jossa on metsää lähellä. Muutenkin nimenomaan metsä on aina ollut jokin osa minua. En pidä aukkohakkuista. Nyt juuri on moto tontin rajalla. Onneksi se vähän jättää reunaa ja siemenpuita.  Jotenkin se metsä on kuin koti ja turva. Se on ollut minun elementtini ja rakastan sitä.  Koetin kesällä lukea uudehkoja oppikirjoja metsäluonnosta ja biodiversiteetistä.ymmärsin tarkoituksen mutta ne eivät olleet kovin selkokielisiä. Mutta joskus kuvaan mielelläni kasveja tunnistaakseni. Tässä ei ole näkynyt enää mehiläisiäkään.  Ne ovat vähenemässä. Myös peltolinnut on vähentyneet, myös johtuen karjatilojen vähenemisestä. Monet asiat muuttuvat, huonoon suuntaan.

   Mutta joulu tulee. Se on se Jeesuksen syntymän muistoksi vietetty tapahtuma.  Koruttomasti kerrottu tarina joka kerrotaan kirjassa joka on lähtenyt juutalaisten "suusta." Mies ja vaimo. Nasaretista matkalla Jerusalemiin pysähtyvät Betlehemiin ja vaimo synnyttää pojan. Kapaloi hänet ja laittaa johonkin eläinsuojassa, tallissa:,navetassa. Tapahtuu kummia. Ei tule yö. Outo tähti. Enkeleitä. Tietäjiä. Lahjoja. Koko tarina on karuudessaan liikuttava ja kaunis. Kaikki se on totta. Tuo poika on taivaallisen isän ainosyntyinen poika joka valittiin tekemään työ ihmisen pelastukseksi. Lapsena se oli kaunis tarina. Myöhemmin jäi sivuseikaksi.

Nyt se on sitten vielä todellisempi kuin koskaan. Kuinka sainkaan siihen uuden kosketuksen ja pääsin lähelle Jumalaani.Vapahtajaani. 

   Nyt elämäni kulkee tässä hiljalleen kohti loppuansa. Teen päivittäin asioita mitä eteen tulee. Koetan opiskella paljon asioita pyhistä kirjoituksista ja koetan noudattaa käskyjä. Tässä vaiheessa suurin toive enää on rehellisesti sanottuna tehdä lähetystyötä jota tämä kirjoitteleminenkin on. Harmillista on että oppimiskyky on huonontunut. Entisestään.

   Huomaan ilokseni että silloin tällöin blogiani käydään katsomassa. Vaikka tämä on yksisuuntainen. En siis odota tai en pidä kovin tärkeänä tässä vaiheessa kommentointia koska ratkaisu jää lukijalle mitä tekee ja ajattelee. ( Sellasta se on savolaisten kanssa. )Toivon kuitenkin että tavoitan jonkun joka haluaa tutustua ja jonka mielessä herää siemen. Ja että se siemen jonain päivänä kylvettäisiin hyvään maahan jossa se ei kuihdu. Tulkaa. Avatkaa mielenne.Teitä odotetaan. Tulkaa pois kaikesta mielettömyydestä. Älkää tottuko arkeenne joka täyttää mielen ajallisilla asioilla eikä tilaa jää evankeliumille. Pelastukaa.

   Kiitos teille jotka käytte sivullani.Toivon kaikille rakkaudentäyttä  joulua. Rakastakaa toisianne. Opetelkaa asioita. Ilkka.

Vielä sanon tämän saman toistetun asian hiukan eri tavalla: jokainen on vastuussa itse sielunhoidostaan. Itse. 

 

   

   

 

.